Tarinatila

Ofelia

John Everett Millais · 1851-2 · Öljyväri kankaalle · Alusta: 76,2 x 111,8 cm; kehys: 110,5 x 145,8 x 14,5 cm · Tate

Millais ympäröi hukkuvan Ofelian joenrannalla, jonka yksityiskohtainen kauneus kärjistää tragediaa.

John Everett Millais’n Ofelia: nuori nainen hopeanhohtoisessa, kirjaillussa puvussa kelluu selällään tummassa purossa kasvot ja avoimet kädet ylöspäin käännettyinä ja kukkia ajelehtimassa vierellään; vasemmalla on kaislikkoa, yllä paju ja hänen takanaan tiheä, vihreä ranta täynnä kasveja ja valkoisia villiruusuja. — Ofelia, John Everett Millais, 1851-2. Google Art Project / Wikimedia Commons · John Everett Millais · Ofelia · 1851–2 · Tate · Vapaa käyttö

Tässä on Shakespearen Hamletin Ofelia hukkumassa kukkien täyttämään puroon.
Hänen kasvonsa kääntyvät ylöspäin kaislojen välissä.
Tiheät kaislat täyttävät vasemman rannan.
Hänen hopeanvärinen pukunsa leviää veden pinnalle.
Kirkkaat kukat ajelehtivat hänen alas lasketun kätensä vieressä.
Villiruusut kukkivat hänen kelluvan ruumiinsa yläpuolella.
Kukat jatkavat kukintaansa hiipuvan elämän ympärillä.

Ofelia on John Everett Millais’n vuosina 1851–2 maalaama teos, jossa Shakespearen Ofelia kelluu kukkien kirjomassa purossa juuri ennen hukkumistaan; se kuuluu Tatelle ja on esillä Lontoon Tate Britainissa.

Mitä Millais’n Ofeliassa tapahtuu?

Aluksi näkymä vaikuttaa rauhalliselta: nuori nainen kelluu purossa, vaalea puku leviää veden pinnalle ja kasvit täyttävät rannat. Hän on kuitenkin Shakespearen Hamletin Ofelia, joka hukkuu tämän elämän runsauden keskellä.

Millais pitää näkymän levottomassa pysähdyksessä. Ofelian suu on auki ja kämmenet kääntyvät ylöspäin puvun levitessä pinnalle. Vesi kannattelee hahmoa hetken, vaikka tapahtuma johtaa kohti hänen kuolemaansa.

Taten luetteloteksti sijoittaa kohtauksen Hamletin neljännen näytöksen seitsemänteen kohtaukseen. Järkensä menettänyt Ofelia, jonka isän hänen rakastettunsa Hamlet on surmannut, putoaa puroon, kun oksa katkeaa hänen kiivetessään ripustamaan seppeleitään. Kuningatar Gertrudin kertomuksessa leviävät vaatteet pitävät häntä jonkin aikaa pinnalla, kun hän laulaa katkelmia vanhoista lauluista, kunnes vettynyt puku vetää hänet alas ”mutaiseen kuolemaan”. (Tate)

Missä Millais maalasi Ofelian?

Maisema ei ollut summittainen tausta. Millais työskenteli ulkona Hogsmilljoen varrella lähellä Ewelliä ja tutki rantaa lähes itsepintaisen tarkasti. Lehdet, heinät, vesikasvit ja muta saavat osakseen huomiota, jonka toinen maalari saattaisi varata vain kasvoille.

Millais aloitti taustan heinäkuussa 1851 Ewellissä Surreyssa ja maalasi sen luontoa tarkasti havainnoiden, kuten prerafaeliittisen veljeskunnan tavoitteet vaativat. Taten luettelotekstissä lainatussa kirjeessä hän valitti, että Surreyn kärpäset olivat ”lihaksikkaampia” kuin muualla, että häntä oli uhattu rauhantuomarin haasteella luvattomasta maalla liikkumisesta ja heinien tuhoamisesta ja että hän oli vaarassa lentää tuulen mukana veteen. (Tate)

Hänen kerrotaan työskennelleen Hogsmill-joen varrella jopa 11 tuntia päivässä, kuutena päivänä viikossa, viiden kuukauden ajan. Kun sää muuttui marraskuussa tuuliseksi ja lumiseksi, hän rakennutti majan neljästä oljilla peitetystä punotusta aitalevystä voidakseen jatkaa maalaamista. (Wikipedia)

Hahmoon ja maisemaan kohdistuva yhtäläinen huomio on keskeinen osa maalauksen prerafaeliittista luonnetta. Kirkkaat värit ja tarkoin havaitut yksityiskohdat antavat luonnonympäristölle oman voimansa. Tragedia tapahtuu yhä kasvavien kasvien keskellä.

Millais oli vasta 22-vuotias. Hän oli syntynyt Southamptonissa vuonna 1829 ja päässyt Royal Academy Schoolsiin yksitoistavuotiaana, nuorimpana koskaan hyväksyttynä oppilaana, ja tavannut siellä William Holman Huntin ja Dante Gabriel Rossettin, joiden kanssa hän perusti prerafaeliittisen veljeskunnan. (Wikipedia)

Kuka oli Ofelian malli?

Millais maalasi hahmon erikseen ateljeessaan, jossa Elizabeth Siddal poseerasi vedellä täytetyssä kylpyammeessa. Valmis kuva yhdistää huolellisesti asetellun asennon ulkomaisemaan. Vaivattomalta näyttävä tulos perustuu kahteen erilaiseen havainnointitapaan.

Mallina oli Elizabeth Siddal, prerafaeliittien suosikki, joka meni myöhemmin naimisiin Rossettin kanssa. Taten tietojen mukaan hän poseerasi neljän kuukauden ajan kylpyammeessa, jonka vettä lämmitettiin alla olevilla lampuilla. Kun lamput kerran sammuivat, hän vilustui pahasti, ja hänen isänsä uhkasi oikeustoimilla, kunnes Millais suostui maksamaan lääkärinlaskut. (Tate)

Puku oli aito antiikkiesine. Maaliskuussa 1852 Millais kirjoitti, että hän oli ostanut Ofelian maalaamista varten ”todella upean vanhan naisten puvun”, joka oli kauttaaltaan kukitettu hopeakirjailuin, ja että se oli maksanut hänelle neljä puntaa, ”niin vanha ja likainen kuin se onkin”. (Tate)

Mitä Ofelian kukat tarkoittavat?

Kukat tuovat mukanaan värien lisäksi merkityksiä. Tate yhdistää unikon kuolemaan, päivänkakkarat viattomuuteen ja orvokit turhaan rakkauteen. Pienet yksityiskohdat liittävät luonnonympäristön Ofelian tarinaan pelkistämättä koko rantaa yhdeksi symboliksi.

Taten luetteloteksti tulkitsee useimmat kasvit symboleiksi. Ofelian posken ja puvun lähellä olevat ruusut sekä rannan peltoruusu saattavat muistuttaa siitä, että hänen veljensä Laertes kutsuu häntä ”toukokuun ruusuksi”. Paju, nokkonen ja päivänkakkara liitetään hylättyyn rakkauteen, tuskaan ja viattomuuteen; orvokit, joita hän kantaa ketjuna kaulassaan, voivat merkitä uskollisuutta, siveyttä tai nuorten kuolemaa; ja veden pinnalla kelluu lemmikkejä. (Tate)

Maalaus yhdistää havainnoinnin ja kirjallisen mielikuvituksen. Vettä voi tutkia ja kasvit voi nimetä, mutta hahmo kuuluu tragediaan. Niiden kohtaaminen tekee näkymästä sekä käsinkosketeltavan että levottomuutta herättävän.

Miten Ofelia otettiin vastaan, ja missä se on nyt?

Kun maalaus esitettiin Royal Academyssa vuonna 1852, vastaanotto oli ristiriitainen. The Timesin kriitikko piti nurinkurisena upottaa Ofelia ”rikkaruohoiseen ojaan”, ja jopa John Ruskin, joka tuki Millais’ta ja piti tekniikkaa erinomaisen hienona, kyseenalaisti Surreyn maiseman valinnan. (Wikipedia)

Taidekauppias Henry Farrer oli ostanut kuvan Millais’lta jo 10. joulukuuta 1851 hintaan 300 guineaa. Sen jälkeen se siirtyi keräilijä B. G. Windusille, innokkaalle prerafaeliittisen taiteen ostajalle, joka myi sen eteenpäin vuonna 1862 hintaan 748 guineaa. (Wikipedia)

Ofelia kuului Sir Henry Taten alkuperäiseen lahjoitukseen Tate Gallerylle, ja museon lahjoitusmerkinnän mukaan hän lahjoitti sen vuonna 1894. Taten kokoelmatietojen mukaan teos on esillä Tate Britainissa. (Tate)

Teoksen kuva on kulkenut kauas. Se muovasi Ofelian kuoleman Laurence Olivierin vuoden 1948 Hamlet-elokuvassa, Kylie Minogue jäljittelee asentoa Nick Caven kappaleen ”Where the Wild Roses Grow” musiikkivideossa, Lars von Trier palauttaa sen mieleen vuoden 2011 elokuvansa Melancholia prologissa, ja vuonna 2025 Taylor Swift viittasi siihen albuminsa The Life of a Showgirl kannessa. (Wikipedia)

Avoin suu ja kädet pitävät huomiomme elämässä, joka ei ole vielä täysin sammunut. Ympäröivä kauneus ei poista surua. Se tekee hahmon ja elävän rannan välisestä vastakohdasta vaikeammin unohdettavan.