Tarinatila
Langennut enkeli
Cabanel kuvaa langenneen Saatanan kätkemässä häpeäänsä, kun hänen menettämänsä enkelit nousevat hänen takanaan.
- Hän ei ole hirviö. Hän on Saatana, juuri syösty alas paratiisista.
- Kyynel. Mutta katso silmää: se on raivoa.
- Kädet kasvojen päällä. Häpeä ja ylpeys, yksi ele.
- Siipi, joka on tehty lentämään. Nyt hän vain makaa sen päällä.
- Hänen takanaan enkelit laulavat. Cabanel sanoi, että heidän ilonsa oli, enemmän tai vähemmän, teoksen aihe.
- Tuolla ylhäällä valo. Täällä alhaalla orjantappurat.
- Cabanelin tuomio: voitettu, mutta yhä ylpeä, epätoivoinen, kostonhimoinen.
Langennut enkeli on Alexandre Cabanelin vuonna 1847 maalaama teos, jossa Lucifer kätkee kasvonsa ristittyjen käsivarsiensa taakse heti taivaasta syöksymisensä jälkeen, kun raivon ja häpeän kyynel valuu hänen näkyvästä silmästään; se on esillä Montpellierissä Musée Fabressa.
Kuka langennut enkeli on?
Cabanel sijoittaa langenneen kehon lähelle kankaan alareunaa, kun muut enkelit kohoavat hänen takanaan. Sommitelma erottaa kaksi maailmaa: yksi hahmo jää maahan, irti yläpuolisesta valosta ja liikkeestä.
Teos maalattiin vuonna 1847 Cabanelin opiskellessa Roomassa, ja se kuvaa Saatanaa paratiisista lankeamisen jälkeen. Kirjeessä Alfred Bruyasille taiteilija kuvasi hänet kukistetuksi mutta yhä ylpeäksi, epätoivoiseksi ja kostonhaluiseksi. Nämä ristiriitaiset tunteet muovaavat koko hahmoa. (Musée Fabre, Montpellier)
Miksi langennut enkeli itkee?
Silmä vetää meidät lähelle. Kyynel vangitsee valon raivoisan katseen alla. Cabanel antaa kukistetulle hahmolle ihannoidun kauneuden ja tekee kivun näkyväksi lieventämättä vihaa.
Ristityt käsivarret peittävät osan kasvoista ja sulkevat kehon maailmalta. Asennon voi tulkita sekä puolustukseksi että torjunnaksi. Häpeä ja ylpeys ovat samassa eleessä.
Mitä maalaus tarkoittaa?
Sinimusta siipi lepää kehon alla kuin tyyny. Tummat höyhenet erottuvat vaaleasta ihosta ja liittävät kauniin hahmon varjoiseen maahan. Jokin, joka ennen liittyi lentämiseen, kantaa nyt hänen painoaan.
Kaukaiset enkelit liikkuvat valossa ja laulavat Jumalan kunniaa, kuten Cabanel selitti kirjeessään. Heidän onnensa muistuttaa Saatanan menettämästä loistosta. Heidän liikkeensä tekee hänen liikkumattomuudestaan ja yksinäisyydestään tuskallisempaa. (Musée Fabre, Montpellier)
Kivi ja piikikäs kasvillisuus ympäröivät langennutta hahmoa. Karhea maa on vastakohta avoimelle taivaalle ja kehon sileydelle. Maanpako saa paikan ja tuntuman.
Itse lankeaminen on jo ohi; maalaus viipyy sen tunneperäisissä jälkivaikutuksissa. Kyynel, käsivarret ja kiinteä katse pitävät surun ja uhman yhdessä. Cabanel saa tappion tuntumaan sisäisesti ratkaisemattomalta.
Miten Cabanel päätyi maalaamaan Langenneen enkelin?
Vuonna 1845 Cabanel voitti Rooman palkinnon (Prix de Rome), stipendin, joka vei hänet Ranskan akatemiaan Villa Medicissä. Stipendiaattien oli lähetettävä töitään Pariisiin osoituksena edistymisestään, ja Langennut enkeli oli hänen toinen tällainen lähetyksensä, maalattu Roomassa vuonna 1847. (Wikipedia)
Roomasta montpellierilaiselle keräilijälle Alfred Bruyas’lle lähettämässään kirjeessä Cabanel, joka maalasi Bruyas’lle myös muita tauluja, selitti ajatuksensa. Hän halusi asettaa rinnakkain kaksi luontoa: toisen tuomittuna pahaan, onnettomuuteen ja lankeemukseen, toisen siveänä ja puhtaana, nousemassa säteilevänä kohti Jumalaa ja ylistämässä häntä. ”Tämä onnen kontrasti, joka muistuttaa Saatanaa hänen menneestä loistostaan”, hän kirjoitti, ”on suunnilleen maalauksen aihe.” (Musée Fabre, Montpellier)
Perustuuko Langennut enkeli Kadotettuun paratiisiin?
Cabanelin kirjeessä ei mainita mitään tekstiä, mutta Musée Fabren dokumentaatiokansio yhdistää aiheen John Miltonin Kadotetun paratiisin vaikutukseen; sen ylpeä ja lyöty Saatana muovasi romantiikan kuvaa langenneesta enkelistä. Sama kansio mainitsee maalari Tassaert’n aiemman Langenneen enkelin, joka oli esillä Pariisin salongissa vuonna 1844. (Musée Fabre, Montpellier)
Lähteistä riippumatta maalaus rajaa tarinan yhteen hahmoon ja yhteen hetkeen. Siinä ei ole taistelua eikä syöksyä taivaan halki, vain jälkiseuraukset: kapinallinen jätettynä maahan, kun taivas, jota hän uhmasi, jatkaa ilman häntä.
Kuka oli Alexandre Cabanel?
Alexandre Cabanel (1823–1889) syntyi Montpellierissä ja aloitti seitsemäntoistavuotiaana opinnot Pariisin École des Beaux-Arts’ssa, jossa hänen opettajanaan oli François-Édouard Picot. Roomassa viettämiensä vuosien jälkeen hänestä tuli yksi Ranskan toisen keisarikunnan menestyneimmistä maalareista. (Wikipedia)
Napoleon III osti hänen Venuksen syntymänsä vuoden 1863 salongista, samana vuonna, jona Cabanel valittiin Académie des Beaux-Arts’n jäseneksi, ja vuodesta 1864 kuolemaansa saakka hän opetti École des Beaux-Arts’ssa. Émile Zolan kaltaiset kriitikot moittivat häntä myöhemmin modernin maalaustaiteen vastustamisesta. Langennut enkeli näyttää hänet vuosia ennen tuota mainetta työstämässä voimakkaan tunnepitoista romanttista aihetta. (Wikipedia)
Miten Langennut enkeli päätyi Musée Fabreen?
Cabanel piti kankaan itsellään: vuonna 1888 julkaistussa kirjassa se näkyy ripustettuna korkealle hänen pariisilaisen ateljeensa takaseinälle. Hänen kuoltuaan tammikuussa 1889 perhe tarjosi teosta hänen kotikaupunkinsa museolle ja kuvaili sitä 17. heinäkuuta 1889 päivätyssä kirjeessä ”yhdeksi edesmenneen mestarin parhaista Roomasta lähettämistä töistä”. Musée Fabre vastaanotti sen 27. heinäkuuta 1889. (Musée Fabre, Montpellier)
Sen elämä museossa ei ole ollut helppoa. Museon kansion mukaan maalaus kaatui vuonna 1943 alas otettaessa tikkaita vasten ja siihen tuli suuria repeämiä; se konservoitiin vuonna 1975. Nykyään kuva kulkee kauas Montpellierin ulkopuolelle, ja verkossa sitä jaetaan usein yksinkertaisesti nimellä ”itkevä Lucifer”. (Musée Fabre, Montpellier)
Syvemmälle: miksi langennut enkeli itkee, mitä sitten tapahtui ja mitä teos merkitsee
Teoksen tiedot
- Nimi: Langennut enkeli
- Taiteilija: Alexandre Cabanel
- Ajoitus: 1847
- Tekniikka: Öljy kankaalle
- Mitat: 120,5 x 196,5 cm
- Kokoelma: Musée Fabre, Montpellier
Miksi langennut enkeli itkee? Kyynel, joka ei ole katumusta
Taivaasta karkotettu enkeli, joka itkee. Useimmat kuvittelevat silloin katumuksen tai tunnustuksen kyyneliä. Mutta Cabanelin Langenneen enkelin kyynel ei näytä olevan sellainen. Ainoa käsivarren takaa pilkottava silmä on kyynelistä märkä ja palaa raivosta.
Avain löytyy taiteilijan omista sanoista. Roomasta montpellierlaiselle keräilijälle Alfred Bruyasille lähettämässään kirjeessä Cabanel kuvaili tätä Saatanaa voitetuksi mutta yhä ylpeäksi, epätoivoiseksi ja kostonhimoiseksi. Hän kirjoitti myös halunneensa asettaa rinnakkain kaksi luontoa: toisen, joka on tuomittu pahuuteen, onnettomuuteen ja lankeemukseen, ja puhtaat, jotka kohoavat säteillen kohti Jumalaa. Hänen takanaan olevien enkelien onni muistuttaa Saatanaa kunniasta, joka hänellä kerran oli. Tuo vastakohta, Cabanel kirjoitti, oli enemmän tai vähemmän maalauksen aihe.
Näin luettuna kyynel näyttää kuuluvan sille, joka joutuu katsomaan menettämäänsä. Ristissä olevat käsivarret kätkevät hänen häpeänsä, mutta ne eivät ole antautumista. Häpeä, ylpeys ja viha jakavat yhdet kasvot ja yhden eleen, ja ehkä siksi tämä langennut enkeli herättää yhtä aikaa sekä myötätuntoa että levottomuutta.
Cabanelin kirje ei mainitse kirjallista lähdettä. Musée Fabren dokumentaatio kuitenkin liittää aiheen Miltonin Kadotetun paratiisin vaikutukseen. Ylpeä, voitettu Saatana, romantikkojen vaalima langennut enkeli, näyttää elävän myös nuoren taiteilijan siveltimessä.
Lähteet: flora-api.montpellier3m.fr · flora-api.montpellier3m.fr
Mitä Langenneelle enkelille tapahtui sitten: ateljeen seinältä kotikaupungin museoon ja ”itkeväksi Luciferiksi”
Vaikka Cabanelista tuli yksi Ranskan toisen keisarikunnan menestyneimmistä taiteilijoista, hän ei koskaan luopunut tästä varhaisesta teoksestaan. Vuonna 1888 julkaistussa kirjassa Langennut enkeli näkyy riippumassa korkealla hänen pariisilaisen ateljeensa takaseinällä. Vuonna 1847 maalattu teos pysyi hänen luonaan yli neljäkymmentä vuotta.
Kun Cabanel kuoli tammikuussa 1889, hänen perheensä tarjosi maalausta hänen kotikaupunkinsa Montpellier'n museolle. Heinäkuun 17. päivänä päivätyssä kirjeessä he kutsuivat Langennutta enkeliä yhdeksi parhaista teoksista, jotka edesmennyt mestari oli lähettänyt Roomasta. Musée Fabre vastaanotti sen vain kymmenen päivää myöhemmin, 27. heinäkuuta.
Elämä kotona ei ollut rauhallista. Museon tietojen mukaan maalaus kaatui vuonna 1943 tikkaita vasten, kun sitä laskettiin alas, ja kangas repesi pahoin. Se restauroitiin vasta vuonna 1975. Maalaus langenneesta enkelistä oli itse langennut ja odotti hoitoa yli kolmekymmentä vuotta.
Nykyään, kaukana Montpellier'sta, sitä jaetaan verkossa ahkerasti ”itkevänä Luciferina”. Yli 170 vuotta maalaamisensa jälkeen nuo kauniit, vihaa ja häpeää täynnä olevat kasvot saavat katsojan yhä levottomaksi.
Lähteet: flora-api.montpellier3m.fr · flora-api.montpellier3m.fr · en.wikipedia.org
Lyhyesti: mitä langenneen enkelin ainoa kyynel kertoo
Langenneen enkelin kyynel ei ole katuvan syntisen kyynel. Kun enkelit kohoavat valon halki hänen takanaan, kaikkensa menettänyt jää maahan häpeänsä ja vihansa kanssa. Kun tuntee vastakohdan, jonka Cabanel kirjeessään kuvasi, ainoan silmän kyyneleen lukee sydämeksi, joka ei ole vielä hyväksynyt tappiotaan.
Cabanel ei maalannut lankeemusta vaan mielen sen jälkeen. Ehkä siksi maalaus vetää ihmisiä yhä puoleensa. Jos joskus seisot sen edessä, katso ensin tuota yhtä silmää ja nosta sitten katseesi hänen takanaan olevaan taivaaseen. Mitä hän menetti, käy selväksi yhdellä silmäyksellä.
Yksityiskohdat yhdellä silmäyksellä
Missä on Langennut enkeli?
Musée Fabre, Montpellier
Tarkista esillä olevat teokset, poikkeuspäivät ja pääsyehdot.
Viralliset vierailutiedot ↗Lähteet ja lisälukemista
- Langennut enkeli — Musée Fabre, Montpellier
- Museon kuvaus — Musée Fabre, Montpellier
- Taiteilijan elämäkerta: Alexandre Cabanel (Wikipedia)
- Langennut enkeli (Wikipedia, englanniksi)
Karmivat maalaukset ja niiden tarinat
Selaa kaikkia maalauksien tarinoita · Usein kysytyt kysymykset