Tarinatila
Langennut enkeli
Cabanel kuvaa langenneen Saatanan kätkemässä häpeäänsä, kun hänen menettämänsä enkelit nousevat hänen takanaan.
- Saatana makaa etualalla paratiisista lankeamisen jälkeen.
- Yksi kyynel terävöittää raivoa hänen näkyvässä silmässään.
- Ristityt käsivarret kätkevät tappion häpeän luopumatta ylpeydestä.
- Sinimusta siipi tukee paratiisista pudonnutta kehoa.
- Takana muut enkelit nousevat valossa ja laulavat Jumalan kunniaa.
- Kivi ja piikit korvaavat hänen menettämänsä paratiisin.
- Cabanel antaa Saatanan kauneuden kantaa häpeää, epätoivoa ja uhmakasta vihaa.
Kuka langennut enkeli on?
Cabanel sijoittaa langenneen kehon lähelle kankaan alareunaa, kun muut enkelit kohoavat hänen takanaan. Sommitelma erottaa kaksi maailmaa: yksi hahmo jää maahan, irti yläpuolisesta valosta ja liikkeestä.
Teos maalattiin vuonna 1847 Cabanelin opiskellessa Roomassa, ja se kuvaa Saatanaa paratiisista lankeamisen jälkeen. Kirjeessä Alfred Bruyasille taiteilija kuvasi hänet kukistetuksi mutta yhä ylpeäksi, epätoivoiseksi ja kostonhaluiseksi. Nämä ristiriitaiset tunteet muovaavat koko hahmoa.
Miksi langennut enkeli itkee?
Silmä vetää meidät lähelle. Kyynel vangitsee valon raivoisan katseen alla. Cabanel antaa kukistetulle hahmolle ihannoidun kauneuden ja tekee kivun näkyväksi lieventämättä vihaa.
Ristityt käsivarret peittävät osan kasvoista ja sulkevat kehon maailmalta. Asennon voi tulkita sekä puolustukseksi että torjunnaksi. Häpeä ja ylpeys ovat samassa eleessä.
Mitä maalaus tarkoittaa?
Sinimusta siipi lepää kehon alla kuin tyyny. Tummat höyhenet erottuvat vaaleasta ihosta ja liittävät kauniin hahmon varjoiseen maahan. Jokin, joka ennen liittyi lentämiseen, kantaa nyt hänen painoaan.
Kaukaiset enkelit liikkuvat valossa ja laulavat Jumalan kunniaa, kuten Cabanel selitti kirjeessään. Heidän onnensa muistuttaa Saatanan menettämästä loistosta. Heidän liikkeensä tekee hänen liikkumattomuudestaan ja yksinäisyydestään tuskallisempaa.
Kivi ja piikikäs kasvillisuus ympäröivät langennutta hahmoa. Karhea maa on vastakohta avoimelle taivaalle ja kehon sileydelle. Maanpako saa paikan ja tuntuman.
Itse lankeaminen on jo ohi; maalaus viipyy sen tunneperäisissä jälkivaikutuksissa. Kyynel, käsivarret ja kiinteä katse pitävät surun ja uhman yhdessä. Cabanel saa tappion tuntumaan sisäisesti ratkaisemattomalta.
Lähteet ja lisälukemista
- Langennut enkeli — Musée Fabre, Montpellier
- Taiteilijan elämäkerta: Alexandre Cabanel (Wikipedia, englanniksi)
- Langennut enkeli (Wikipedia, englanniksi)
Selaa kaikkia maalauksien tarinoita · Usein kysytyt kysymykset